UFO laskeutuu Tampereen ydinkeskustaan vuonna 2013

Onko tässä Tampereen tulevaisuus?

Viime aikoina olen kuullut pelkästään huolestuttavista trendeistä, joiden lähteenä ovat joko yliopistomallit piilaaksosta, tai hirmuiset arkkitehtuuriset ideat New Yorkista. Tampereen yliopiston uusi "school-uudistus" olkoon toisen vuodatuksen aihe. Tällä kertaa keskityn tuhoutuvaan Tampereeseen.

Tiedoksenne siis kaikki, vuonna 2013 avaruusoliot hyökkäävät Tampereen keskustaan. Arkkitehti Stefan Blach esitteli eilen  tiedotustilaisuudessa miltä UFO keskustassa tulee näyttämään. Tampereen pormestari Timo P. Nieminen kehui näkyä "huikeaksi".

Sain tilaisuuden istua kyseisessä tiedotustilaisuudessa arkkitehti Blachin, pormestari Niemisen ja muiden tärkeiden keski-ikäisten herrojen takana, kun yksi toisensa jälkeen astui pöntölle myymään tätä uuttaa tekelettä toimittajille. Ja kyllähän he onnistuivat. Kun vihdoin sain tänä aamuna noudettua Aamulehden eteisestä, etusivulle oli poimittu yllä oleva kuva. "Tampere saa uuden vahvan sydämen" Aamulehti otsikoi.

Muistuttaa minua Tower Bridgen viereisestä
toimistoalueesta. Alueella voi oleskella
vain kahvilassa tai töissä.

Jaa, saakohan? Mitä tapahtuu idyllisille vanhoille rakennuksille joita saan ihailla aina yliopistolle kävellessäni? Mitä tapahtuu Tampereen imagolle? Miten tuo kliininen iso monsteri, jonka mittaluokka on Tampereelle aivan liian suuri, sopii kuvaan ollenkaan?

Yksi pöntöllä seisovista isoista herroista kertoi, kuinka Tampereen Keskusareenan ja Kannen mukana tulevat tilat ovat uusi mahdollisuus nuorille taiteilijoille. Onko näillä herroilla varaa hyväntekeväisyyteen nuorille köyhille taiteilijoille? Hehän joutuvat 20 vuoden velkaan tästä hyvästä!

Arkkitehtuurin asiantuntija Matti Rautiola, joka on yksi hankkeen suunnittelijoista, kertoi minulle myöhemmin amerikkalaisten hyvästä tavasta suunnitella julkista tilaa, englanniksi "public domain". Ajatus on kaunis. Veronmaksajilla on oikeus julkiseen tilaan. Mutta kuinka paljon tästä hankkeesta on oikeasti public domainia tai public spacea?

Englannissa sosiologiaa opiskellessani sain mahdollisuuden opiskella kaikenlaisia yleishyödyllisiä kursseja. Yksi oli nimeltään City Lives and Urban Cultures. Kävimme ekskursioilla ympäri Lontoota analysoimassa urbaaneja "tiloja". Kauppatilat ja kahvilat eivät ole julkista tilaa, vaan yksityistä tilaa, joissa yksilö on pakotettu kuluttamaan. Suurin hankkeen möhkäle on suuri areena, joka on tarkoitettu urheilijoille, muusikoille ja maksaville katsojille. Kliiniset peilipintaiset rakennukset luovat eriarvoisuutta tavallisten tallaajien ja rakennuksissa olevien välille. Suuret peilimäiset möhkäleet asetetaan Tampereen sydämeen, joista harva ja valittu saa tarkastella muita. Luotaantyöntävää ja mieleen tulee alueen siistiminen isojen herrojen näköiseksi. Ei kaupungin näköiseksi. Ei kaupunkilaisten näköiseksi.

Tässä vasemmalla näemme sitten koko rumistuksen joka tulee muistuttamaan meitä junassa että nyssitte ollaa Tampereel. Huomaattehan että vuonna 2013 Tampereella ajaa vain audeja ja mersuja.

Ehkäpä tämä on kohtalon julma pila - kun vihdoinkin suunnittelin etten haluaisi valmistua tavoiteajassa (2012), vaan lähteä vaihtoon Espanjaan ja matkustella hieman, niin tämä rumilus häätää minut pois Tampereelta.

Tampere on ainoa nykyaikainen kaupunki jonka ydinkeskustassa on
tehdas ja hirmuisen kokoinen monitoimiareena. 

Hieman uutismaisempi versioni jutusta löytyy täältä.

Takaisin Suomessa - ehkä jopa hieman asettuneena

Suomeen paluu on aina ollut väliaikaista. Ja nytkin se on vielä hieman absurdia. Rankan syksyn, talven, kevään ja kesän jälkeen, en oikein tiedä mistä pitäisi ottaa kiinni tässä alkavassa syksyssä. Työt kasautuvat päälle, tunnen olevani ehkä vielä kuitenkin ulkopuolinen kotimaassani, ja epäröin pätevyyttäni jatkuavasti.

On vaikea vastata kysymykseen "miltä tuntuu olla takaisin?" - varsinkin jos ei ole itse vielä tiedostanut olevansa takaisin. Se kuulostaa liian sitoutuneelta. Ei sillä että minulla olisi sitoutumiskammo, ei ainakaan minun tietääkseni. En kuitenkaan halua ajatella että tämä oli nyt sitten tässä - ei enää asumista ulkomailla, ei enää uusia kokemuksia, kieliä, kulttuureja, ystäviä, onnistumisia, pettymyksiä - ei enää oppimista!

Ehkäpä tämä Suomi-kokemus täytyy ottaa vain yhtenä oppimiskokemuksena. Opettelen taas käyttämään pilkkuja ja puolipisteitä suomalaisittain enkä englantilaisittain. Opettelen käyttämään äidinkieltäni uudestaan. Kasvatan itsetuntoni normaalin ihmisen tasolle, ja koulutan itseni sille tasolle, että voin taas lähteä maailmalle seikkailemaan. Turha kuvitella että tässä välissä ehtisi löytää sinisilmäistä suomalaista miestä joka saisi minut asettumaan Suomeen ;)

Cultural Clashes

It seems to be unavoidable to have misunderstandings about cultural norms, no matter what country you're in.

Today the biggest newspaper in Finland Helsingin Sanomat reported on a Muslim mother being prosecuted for getting her son circumcised. A custom which the Finns are not comfortable with and is illegal, does not seem to receive any sympathy from the country.

A Nurse Gave Wrong Advice to Mother on Circumcision - Article in Finnish

Last week I saw an article on BBC about a gay couple facing a full trial in Malawi, and are charged with gross indecency. Mind you, this is a black Malawian gay couple, not European tourists.

In Malawi circumcision would never be illegal - and in Finland being gay in this day and age would never be illegal. These may seem like small extreme examples of cultural differences. But they are issues that can give an idea of the bigger picture of how difficult it will be for different cultures and customs to maintain and mix at the same time. Having lived in Finland and Malawi's neighbouring country Tanzania, I completely sympathise with both cultures and views. I feel sorry for the lady who did not know that the obvious cultural custom is illegal in Finland - and then again I'm happy for the boy who did not have to go through with the circumcision in his 20s or 30s in another country, when it would have been so much more painful for him. I also understand that in African customs being gay is a definite no-no, and a cultural taboo. But I sympathise with the couple who defied all cultural norms for their love and got engaged last December; and have been through hell since then.

Who is to say what is right and wrong? Is the West allowed to dominate its views in the 21st Century and tell African nations that being gay should be allowed, especially since it is such a detested subject in the different cultures in Africa? Who is to tell Muslims that they are not allowed to follow their customs if they are done in accordance to health and safety, and will not harm the child? The UK and Norway have warned Malawi that it may risk international isolation if it does not respect human rights. I have not heard any Muslim nations raising up to Finland about the issue on circumcision - how about religious and cultural rights?

I am all for human rights - but it seems like the rules are always laid down by Western organisations and nations. Perhaps the Muslim lady should have taken her baby to another country to get circumcised. But then again, circumcision is legal in the USA, and done by professionals in a safe way. Why not make this a possibility in Finland? For the gay couple in Malawi I cannot find a solution... It will take decades before Africans can come to terms with homosexuality and agree to it in public. UK and Norway threatening to draw out their development aid will mostly be a disappointment to the diplomats in the UK and Norway, who will have to leave the beautiful country...