Onko tässä Tampereen tulevaisuus? |
Viime aikoina olen kuullut pelkästään huolestuttavista trendeistä, joiden lähteenä ovat joko yliopistomallit piilaaksosta, tai hirmuiset arkkitehtuuriset ideat New Yorkista. Tampereen yliopiston uusi "school-uudistus" olkoon toisen vuodatuksen aihe. Tällä kertaa keskityn tuhoutuvaan Tampereeseen.
Tiedoksenne siis kaikki, vuonna 2013 avaruusoliot hyökkäävät Tampereen keskustaan. Arkkitehti Stefan Blach esitteli eilen tiedotustilaisuudessa miltä UFO keskustassa tulee näyttämään. Tampereen pormestari Timo P. Nieminen kehui näkyä "huikeaksi".
Sain tilaisuuden istua kyseisessä tiedotustilaisuudessa arkkitehti Blachin, pormestari Niemisen ja muiden tärkeiden keski-ikäisten herrojen takana, kun yksi toisensa jälkeen astui pöntölle myymään tätä uuttaa tekelettä toimittajille. Ja kyllähän he onnistuivat. Kun vihdoin sain tänä aamuna noudettua Aamulehden eteisestä, etusivulle oli poimittu yllä oleva kuva. "Tampere saa uuden vahvan sydämen" Aamulehti otsikoi.
Muistuttaa minua Tower Bridgen viereisestä toimistoalueesta. Alueella voi oleskella vain kahvilassa tai töissä. |
Yksi pöntöllä seisovista isoista herroista kertoi, kuinka Tampereen Keskusareenan ja Kannen mukana tulevat tilat ovat uusi mahdollisuus nuorille taiteilijoille. Onko näillä herroilla varaa hyväntekeväisyyteen nuorille köyhille taiteilijoille? Hehän joutuvat 20 vuoden velkaan tästä hyvästä!
Arkkitehtuurin asiantuntija Matti Rautiola, joka on yksi hankkeen suunnittelijoista, kertoi minulle myöhemmin amerikkalaisten hyvästä tavasta suunnitella julkista tilaa, englanniksi "public domain". Ajatus on kaunis. Veronmaksajilla on oikeus julkiseen tilaan. Mutta kuinka paljon tästä hankkeesta on oikeasti public domainia tai public spacea?
Englannissa sosiologiaa opiskellessani sain mahdollisuuden opiskella kaikenlaisia yleishyödyllisiä kursseja. Yksi oli nimeltään City Lives and Urban Cultures. Kävimme ekskursioilla ympäri Lontoota analysoimassa urbaaneja "tiloja". Kauppatilat ja kahvilat eivät ole julkista tilaa, vaan yksityistä tilaa, joissa yksilö on pakotettu kuluttamaan. Suurin hankkeen möhkäle on suuri areena, joka on tarkoitettu urheilijoille, muusikoille ja maksaville katsojille. Kliiniset peilipintaiset rakennukset luovat eriarvoisuutta tavallisten tallaajien ja rakennuksissa olevien välille. Suuret peilimäiset möhkäleet asetetaan Tampereen sydämeen, joista harva ja valittu saa tarkastella muita. Luotaantyöntävää ja mieleen tulee alueen siistiminen isojen herrojen näköiseksi. Ei kaupungin näköiseksi. Ei kaupunkilaisten näköiseksi.
Tässä vasemmalla näemme sitten koko rumistuksen joka tulee muistuttamaan meitä junassa että nyssitte ollaa Tampereel. Huomaattehan että vuonna 2013 Tampereella ajaa vain audeja ja mersuja.
Ehkäpä tämä on kohtalon julma pila - kun vihdoinkin suunnittelin etten haluaisi valmistua tavoiteajassa (2012), vaan lähteä vaihtoon Espanjaan ja matkustella hieman, niin tämä rumilus häätää minut pois Tampereelta.
Tampere on ainoa nykyaikainen kaupunki jonka ydinkeskustassa on tehdas ja hirmuisen kokoinen monitoimiareena. |
Hieman uutismaisempi versioni jutusta löytyy täältä.